Dettmann: ”Euroliigan ahneus uhkaa koripallon tulevaisuutta”

16.10.2017 Koripallon MM-karsintojen kolkutellessa ovella jatkuu FIBA Euroopan ja Euroliigan välinen aikataulukiista, joka koskee marras- ja helmikuun MM-karsintaikkunoita. Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmann harmittelee pattitilannetta, jossa pelaajat ovat joutuneet pelinappuloiksi valtataistelussa lajiliiton ja maanosan suurseurojen välillä.

 

Jos kiistaa ei saada ratkaistuksi, Susijengi on vaarassa menettää Yhdysvalloissa pelaavien pelaajiensa lisäksi myös Euroliiga-pelaajansa marras- ja helmikuun MM-karsinnoista.

Kädenvääntö juontaa juurensa vuosituhannen taitteeseen, jolloin Euroopan suuret koripalloseurat perustivat oma kattojärjestönsä ULEB:n (Union of European Leagues of Basketball) ja sen alaisuuteen Euroliigan toimintaa pyörittävän kaupallisen yhtiön ECA:n (Euroleague Commercial Assets).

Vuosituhannen taitteen jälkeen FIBA:n ja Euroliigan välinen tukkanuotta on paisunut paisumistaan ja päätynyt nykypisteeseen, jossa instanssit ovat kyenneet neuvottelemaan asioistaan lähinnä eri oikeusasteissa juristien välityksellä.
– Tämän historian valossa en ollut erityisen optimistinen, kun FIBA toissa viikolla esitti Euroliigalle kompromissiratkaisua, Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmann huokaisee.
– Euroliigan johtajat laskivat, että ratkaisuun suostuminen olisi heikentänyt sen asemaa. Kukapa tässä itsekkyyden ajassa luopuu saavutetuista edustaan edes yhteisen hyvän vuoksi.
 

Ympärivuotinen näkyvyys markkinoiden kasvun taustalla
 

Jo ennen nykymuotoisen Euroliigan syntyä FIBA:ssa on ymmärretty maaotteluikkunoiden välttämättömyys koripallon elinvoimaisuuden takaamiseksi jalkapallon tapaan.
– Viihdeteollisuudessa on välttämätöntä olla läsnä markkinoilla. Vaikka Euroliiga on kehittynyt viime vuosina tuotteena merkittävästi, esimerkiksi Real Madrid kerää parhaimmillaankin vain kymmenesosan Espanjan maajoukkueen tv-katsojamääristä.

Saman johtopäätöksen Dettmann saattoi vetää vuonna 2002, jolloin pronssimitaliin johtanut MM-huuma teki Saksasta kertaheitolla koripallovallan.
– Pääsimme maajoukkueen kanssa parhaimmillamme hätyyttelemään jopa jalkapallon tv-katsojalukuja.

Dettmann alleviivaakin maajoukkueen merkitystä lajin elinvoimalle ja menestykselle.
– Maajoukkueiden tehtävä on edistää lajia, tavoitella isoja joukkoja ja sytyttää unelmia. Esimerkiksi tämän vuoden EM-kisoissa Suomi ja Slovenia kykenivät luomaan lajille ennennäkemättömän huuman omissa maissaan. Susijengi keräsi kolme kertaa enemmän tv-katsojia kuin jalkapallo, jolla on sentään seitsemän kertaa enemmän harrastajia.

 

”Euroliiga toimii kuin suurvalta geopoliittisessa pelissä”
 

Dettmann huomauttaa, että maajoukkuekoripallo pyrkii kasvamaan ulospäin, kun taas Euroliigan kehityssuunta on päinvastainen. Kaunis idea yhdestä huippusarjasta Gibraltarilta Uralille on typistynyt yksittäisten raharikkaiden tuolileikiksi.
– Euroliigassa joukkueiden ja maiden määrä on supistunut, koska sarja ei ole ollut taloudellisesti kestävällä pohjalla. Siitä on tullut eliitin sarja, joka on useimmille toimijoistaan kaiken lisäksi tappiollista. Koko Euroliigaa pyörittää kourallinen vaikutusvaltaisia moguleita, joita kiinnostaa vain heidän oman joukkueensa menestys, Dettmann jyrisee.
– Pahimmillaan Euroliiga toimii kuin mikäkin suurvalta geopoliittisessa pelissä: jakaa rahoja muutaman hyvä veli -verkostoon kuuluvan kaverin kesken, kalastaa irtopisteitä mielikuvapeleillä, kalistelee aseita erimielisiä vastaan ja siirtelee kansainvälisesti sovittuja rajoja hiljalleen hivuttautuen.
 

Dettmannin mielestä Euroliiga toimii lyhytjänteisesti ja historiattomasti valitsemalla kahdesta otteluohjelmastaan sen, jossa ottelut osuvat MM-karsintojen kanssa päällekkäin. Näin Euroliiga pakottaa seurojensa pelaajat tilanteeseen, jossa he pystyvät irtautumaan joukkueistaan maaotteluikkunoiden ajaksi vain valtavalla taloudellisella riskillä.
– Nuorten pelaajien kasvupolku omalta takapihalta kohti maailman huippua on perinteisesti rakennettu lajiliittojen varaan. Jos tämä polku katkeaa, on suuri uhka, että markkinoille ryntää mieletön määrä vapaita toimijoita, jotka poimivat mieluusti hedelmät puista, mutta eivät ole valmiit osallistumaan puun kasvattamiseen. Tästä nähtiin esimerkki jo USA:n yliopistokoripalloa tänä syksynä ravistelleessa lahjusskandaalissa.
– Euroliiga toimii tällä bisneslogiikalla. Se on valtava vaara paitsi eurooppalaiselle koripallolle, myös koko järjestäytyneelle urheilulle. Panokset ovat nyt paljon, paljon paria MM-karsintaottelua kovemmat.

Dettmann pelkää, että jos puhdasta bisneslogiikkaa noudattavien toimijoiden annetaan tehdä eurooppalaisesta huippukoripallosta oma temmellyskenttänsä, monet tärkeät asiat, kuten erotuomari- ja pelaajakasvatus sekä koulutustoiminta, pääsevät näivettymään.
– Tämä jäisi tuskin vain koripalloväen ongelmaksi. Seuraava looginen kohde olisi jalkapallo, jossa Euroopassa pyörii moninkertaiset eurot.

 

Pelaajat pelinappuloina
 

Susijengin suhteen on ollut jo pitkään selvää, että NBA:ssa kautensa aloittava Lauri Markkanen sekä yliopistosarja NCAA:ssa pelaava pelaajatusina eivät ole käytettävissä marras- ja helmikuun MM-karsintaikkunoissa.

Jos Euroliiga ja FIBA eivät pääse yhteisymmärrykseen, myös Euroliigaa pelaavien Petteri Koposen (FC Barcelona) ja Sasu Salinin (Unicaja Malaga) pelaaminen talvikauden kahden karsintaikkunan peleissä on vaarassa.
– Suurin uhka on, että taistelevat osapuolet jättävät riidat pelaajien ratkaistaviksi. Pelaajien tehtävä on kuitenkin pelata, ei ratkaista muiden riitoja, Dettmann jyrähtää.
– Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Espanjan koripalloliiton puheenjohtaja Jorge Garbajosa on kertonut kutsuvansa Euroliiga-pelaajat MM-karsintoihin vedoten siihen, että maajoukkuepelaajien on Espanjan lain mukaan osallistuttava maajoukkuetoimintaan kutsun käydessä.

Euroliiga on vedonnut kiistassa siihen, että se on Euroopan johtava huippukoripallosarja. Liiga sanoo myös haluavansa vähentää pelaajien matkustustaakkaa. Dettmann pitää Euroliigan argumentteja kömpelöinä.
– Eniten matkustusrasitetta pelaajilleen aiheuttaa Euroliiga, jonka ottelumäärät ovat kansallisiin sarjoihin verrattuna järjettömiä – ja ne vielä lähes tuplaantuivat viime kaudeksi sitä edellisestä.
– Vertaus NBA:han ja NCAA:han on yhtä lailla ontuva, koska kummallakin pohjoisamerikkalaisella sarjalla on pitkä historia ja täysin erilaiset yhteiskuntaolosuhteet ympärillään.

 

"Positiivisen kunnioituksen kierre" vaakalaudalla

 

Dettmann palauttaa keskustelun urheilun syvimpiin arvoihin. Maajoukkuepelaajan kunnia ja velvollisuudentunto eivät ole vain sanahelinää.
– Koko maajoukkueurheilu perustuu takaisinmaksuperiaatteelle. Oman maan edustaminen on kiitos ja kunnianosoitus sille yhteisölle, joka on mahdollistanut, kasvattanut ja kouluttanut pelaajan. Maan edustaminen lähtee pelaajan halusta tunnistaa juurensa, antaa takaisin ja epäitsekkäästi jakaa yhteistä hyvää, päävalmentaja jatkaa.
Dettmann vie keskustelun 1990-luvun ja 2000-luvun alun pelaajiinsa, joille maajoukkueikkunat tarjosivat pitkän kauden aikana mahdollisuuden tavata ystäviä ja perhettä sekä unohtaa seurajoukkuekauden rasitukset puoleksitoista viikoksi kerrallaan.
– Olen saanut 25 vuoden maajoukkuevalmentajaurallani ilolla nähdä, kuinka suuri merkitys maajoukkuetoiminnalla on kaikille pelaajille, ja kuinka vilpittömästi he haluavat jakaa hyvää heitä matkalla tukeneille tahoille ja tuleville sukupolville, Dettmann kiittää.

Euroliiga onkin Dettmannin mukaan katkaisemassa ”positiivisen kunnioituksen kierteen” – jopa arvaamattomin seurauksin.
– Euroliigaa johtavat tahot eivät tunnista pelaajien ja maajoukkueiden välistä suhdetta. Heidän äskettäin julkaisemansa ehdotus maajoukkuetoiminnan ajoittamisesta heinäkuulle – olympiakisojakaan huomioimatta – oli varsin kuvaava. Ehdotus paljasti heidän toimivan puhtaasti itsekkäin motiivein.

 

”Jos kukaan ei ota vastuuta kokonaisuudesta, ei synny kokonaisuutta”

 

FIBA:a voi olla vaikea pitää lajin hyvää vaalivana tahona, ovathan esimerkiksi FIFA ja KOK ryvettyneet skandaalissa toisensa jälkeen.

Dettmann kuitenkin uskoo, että FIBA on oppinut menneistä virheistään ja pessyt kasvonsa niin, että se kelpaa nykyään esimerkiksi nykyaikaisesta urheilujärjestöstä, joka korostaa läpinäkyvyyttä ja oikeusvaltioperiaatetta.

Dettmannin mielestä FIBA:n kaltaista riippumatonta toimijaa tarvitaan, jotta koripalloa voidaan kehittää parempaan suuntaan.
– Jos kukaan ei ota vastuuta kokonaisuudesta, ei myöskään synny kokonaisuutta – syntyy vain kyräileviä kuppikuntia, joista kukin pyrkii vain kahmimaan itselleen mahdollisimman paljon valtaa ja rahaa, Dettmann julistaa.
– Paluu MM-karsintaikkunajärjestelmään on yksi osa laajemmasta kokonaisuudesta. Se on yksi merkittävä taistelu urheilun perustoiminnan ja markkinavoimien välisessä kamppailussa.