Henriikka Vähäuski on kypsynyt Kouvottarissa rymisteleväksi aikuispelaajaksi

14.7.2020 13:02 Nuorten maajoukkueryhmässä kesän viettävä Henriikka Vähäuski, 18, on kasvanut kontakteja välttelevästä junioripelaajasta rymisteleväksi naisten Korisliiga-sentteriksi. Vähäuski on malliesimerkki Kouvojen lähivuosien panostuksesta nais- ja tyttökoripalloon.

Ennen kuin naisten Korisliigan kausi 2019/20 pistettiin säppiin koronaviruspandemian vuoksi, niin Kouvottaret oli runkosarjaykkönen. Pohjilla oli jo alkuvuoden Suomen cupin kakkossija, joten Kouvottaret jylläsi kohti kevään vehreitä yhtenä ennakkosuosikeista tuulettamaan keväällä Suomen mestaruutta.

Ihan hyvin joukkueelta, joka pelasi viisi vuotta sitten kaakkoisen alueen kakkosdivaria.

Moni on, ainakin pääpiirteittäin, kuullut Kouvottarien viimeisen viiden vuoden tarinan: yhden vuoden sisällä kaksi peräkkäistä nousua kakkosdivarista pääsarjaan. Tästä huolimatta yksityiskohdat lienevät hämärtyneen. Kouvottarien vuosi oli aikamoinen kyntö; hullunmylly, jossa molempien nousujen kariutuminen oli hiuskarvan varassa.

Keväällä 2015 Tampereen Pyynikin palloiluhallissa pelattiin ykkösdivarin karsintoja. Kouvottaret nappasi voiton Raholan Pyrkivästä, mutta ratkaisevassa ottelussa hävisi ToPoLalle. Pelillisillä meriiteillä nousu jäi haaveeksi.

– Saimme kasattua hyvän joukkueen kakkosdivariin kouvolalaisista, mutta hävittiin se ratkaiseva ottelu nousukarsinnoissa. Siitä lähdettiin aika pettynein mielin bussilla kohti Kouvolaa, Kouvottarien silloinen ja nykyinen päävalmentaja Joonas Frimodig aloittaa muistelun.

– Ei mennyt kauaa, kun saatiin kabinetin kautta divaripaikka. Siinä tapahtui asiat aika nopeasti ja päätettiin, että kyllä lähdetään. Lähiseudulta saatiin rahaa ja tukijoita sen verran, ettei pelaajien tarvitse ainakaan maksaa pelaamisesta.

Divarikautensa 2015/16 yhdellä voitolla ja kahdella tappiolla aloittanut Kouvottaret sai loka-marraskuun vaihteessa vahvistuksekseen Reetta Piiparin, yhden kaikkien aikojen suomalaisista naiskoripalloilijoista. Loppukaudesta tappioita tuli enää kolme lisää ja Kouvottaret pääsi divarin pudotuspeleihin runkosarjan kolmannelta sijalta.

– Välierissä oltiin vielä 0-2 tappiolla Helmi Capitalsia vastaan. Ei kukaan odottanut, että nousijajoukkue pääsee finaaleihin asti, Frimodig kertoo.

Kun Kouvottaret voitti Helmi Capitalsin kolme kertaa putkeen, niin nousu oli jo selviö: tuona vuonna naisten Korisliigaan nousi ykkösdivarin molemmat finalistit.

– Kakkosdivarin hävityistä karsinnoista Korisliigaan, kaikki tapahtui yhdessä vuodessa aika nopeasti, Frimodig nauraa.

Kouvottarien taimi on istutettu jo kauan aikaa sitten

Vaikka miesten puolella Kouvoilla on ollut olemassa jo pitkään selkeä pelaajapolku kouvolalaisesta pikkujunnusta pääsarjaan, niin sitä ei tytöissä ollut. Tyttöpuoli laahasi yksinkertaisesti perässä, mutta kiinniotto on jo tapahtunut. Lippulaivana toimii Kouvottaret.

– Vaikea sanoa kumpi on muna ja kumpi kana: onko Kouvottarien menestyminen innostanut tyttöpuolen junioreita ja taustaporukkaa, meneekö se toisinpäin, vai onko ihan itsenäinen ilmiö, niin sitä en tiedä, Kouvojen pitkäaikainen monitoimimies Jukka Kyöstilä kertoo.

– Mutta tyttöjunioreissa on selkeästi parempaa toimintaa ja parempia pelaajia tulossa koko ajan. On hienoa, että oman seuran puitteissa on joukkue, johon voi tähdätä ja harjoitella määrätietoisesti vuodesta toiseen, Kyöstilä lisää.

Tyttöpuolella taimi on istutettu jo kauan aikaa sitten. Erinomaisena esimerkkinä toimii Kouvojen ’02-syntyneiden kultakivi Henriikka Vähäuski, joka ei ikänsä puolesta ehtinyt nousutalkoisiin, mutta on nykyjoukkueen iso palanen ja tulevaisuudessa Kouvojen omalle kasvatille on odotettavissa vain roolin kasvu.

Kyöstilä ja Frimodig ovat molemmat olleet valmentajina mukana 185-senttisen Vähäuskin kehityskaaressa kontakteja välttelevästä junioripelaajasta kohti rymistelevää nuorten maajoukkueryhmäläistä ja pääsarjapelaajaa. Muistikuvat osuvat lähinnä B-tyttöikään, ensimmäisen kerran Kyöstilä oli Vähäuskin valmentaja jo kaudella 2012/13, kun Henriikka oli lainassa joissakin otteluissa Mika Hartosen valmentamasta joukkueesta .

– Siinä haettiin korin alla kolistelua, korille hyökkäämistä ja ettei tyydytä ottamaan fadeawaytä, vaan uskalletaan pelata selkä kohti koria ja puolustajan kropassa kiinni. Henkka on kovapäinen ja tykkää lopulta rymistellä, joten tämän asian kehittäminen sujui luontevasti, Kyöstilä kertoo.

– Hän oli aika temperamenttinen juniori, joka on ollut aina iso omanikäisissään. Vähän heiveröisestä ja kontaktia pelkäävästä junnusta on kasvanut aika kovaotteinen nuori aikuinen, Frimodig komppaa.

Korisliiga-läpimurto ja pystypaini Taru Tuukkasta vastaan

Vähäuski pelasi Korisliiga-debyyttikaudellaan 2018/19 hajanaisia minuutteja siellä täällä, mutta edelliskausi oli todellinen läpimurto. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Vähäuski pelasi noin vartin ottelua kohden Kouvottarien kakkossentterinä vääntäen keskiarvoikseen 3,9 pistettä ja 3,8 levypalloa ottelua kohden.

– Olin päässyt jo edelliskaudella vähän pelaamaan, niin oli ehkä helpompi jatkaa siitä luonnollisesti ja hakea isompia minuutteja. Kaiken kaikkiaan kausi oli opettavainen, Vähäuski kertoo.

Yksittäinen kohokohta osui ennen joulua 2019, jolloin Kouvottaret oli Forssan Alun vieraana Feeniksissä. Ugandalaissentteri Claire Lamunu loukkaantui avausneljänneksellä ja Vähäuski päätyi pelaamaan koko loppuottelun ykkössentterinä forssalaisten Taru Tuukkasta vastaan.

– Olinkohan edes käynyt vielä kentällä siinä kohtaan, Vähäuski aloittaa muistelun.

– Aika paljon oli adrenaliinia veressä. Oli semmoinen fiilis, että pelataan vaan, koetan tehdä parhaani ja tukea joukkuetta mahdollisimman hyvin.

– Jälkeenpäin Henkka on puhunut, että oli pikkaisen shokissa, että ei hemmetti, nyt pitää pelata. Se on hänen lyhyen uran kovin suoritus tähän mennessä, Frimodig hymyilee.

Vähän vajaat 30 minuuttia tuossa ottelussa pelannut Vähäuski väänsi pisteissä ja levypalloissa ennätyslukemansa: 15 pistettä ja 14 levypalloa – ja painikaverina todellakin oli Taru Tuukkanen, mikä nostaa suorituksen arvoa vielä entisestään.

Kesäksi 2020 Vähäuski valittiin nuorten maajoukkueryhmään, johon on kerätty nuorten maajoukkuevalmentajien näkemyksen mukaan ne pelaajat, joilla on parhaat mahdollisuudet pelata lähivuosina aikuisten maajoukkueessa.

– Olihan se hienoa tulla valituksi. Tuleehan siitä fiilis, että joku muukin uskoo. Ettei vaan ihan huvikseen aikaa kuluta, vaan joku muukin näkee, että vielä on potentiaalia ja kehitystä tapahtuu, Vähäuski sanoo.

Kun Vähäuski laitetaan pohtimaan tulevaisuudensuunnitelmiaan, niin siitä huokuu Sudenpentujen mentaliteetti: Be as good as you can be, ole niin hyvä kuin pystyt olemaan.

– Tavoitteena on treenata paljon ja kovaa. Sitten katsoa, mihin asti pääsee. Ei ole varsinaista tavoitetta, vaan pelata niin kauan kuin se on kivaa ja siinä on jotain järkeä, Vähäuski kertoo

– Mahdollisuudet Henkalla on siihen, että hän pelaa koripalloa ammatikseen, Frimodig kehaisee.