Joulukuun pelaaja Brittany Starling: "Aloittaessani olin todella huono"

17.1.2019 14:31 Joulukuun pelaajaksi valittu Brittany Starling on esittänyt läpi kauden vakuuttavia otteita mestaruutta jahtaavissa Peli-Karhuissa. Starling siirtyi joukkueen riveihin hieman jälkijunassa, mutta kertoo viihtyvänsä seurassa erinomaisesti ja ylistää naisten Korisliigan tasoa.

Peli-Karhujen 183-senttinen tehopelaaja Brittany Starling valittiin joulukuussa kuukauden pelaajaksi. Etelä-Carolinasta alun perin kotoisin oleva Starling siirtyi yliopistouransa jälkeen Belgiaan kahdeksi kaudeksi, ja menossa on nyt jo kolmas kausi ammattilaiskentillä. 24-vuotias laituri siirtyi Peli-Karhuihin pikavauhtia hieman jälkijunassa, sillä viime kauden mestarijoukkue oli ehtinyt pelata kauttaan jo neljän ottelun verran.

– Päätin tulla tänne, koska minulle tuli heti tunne, että joukkue todella halusi minut. Agenttini oli tiiviisti yhteydessä valmennusjohtoon, ja ajattelin, että tämä todella olisi paikka, jossa viihtyisin. En tiennyt Suomesta mitään muuta kuin Googlen kuvat mökeistä, revontulista ja lumesta! Minut otettiin täällä kuitenkin avosylin vastaan ja sopeuduin heti joukkueeseen ja sen pelitapaan erinomaisesti. Rakastan olla täällä, Starling kehuu.

Starling toden teolla sopeutui liigaan ja joukkueeseen kuin nenä päähän. Joulukuussa PeKa onnistui voittamaan kaikki kuusi otteluaan, ja Starling nousi joukkueen tehokkaimmaksi pelaajaksi arvolla 22,8. Tämän lisäksi Starling tyylitteli kuukauden aikana pisteitä keskiarvolla 17,2, ja kahmi levypalloja 11,0 per peli. Joulukuussa alkanut voittoputki kesti lopulta peräti kymmenen ottelun verran, ja joukkue ehti kavuta sarjan toiselle sijalle.

– Naisten Korisliiga on erittäin kilpailullinen ja kovatasoinen. Kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Jokaiseen otteluun tulee valmistautua huolellisesti. Kaikissa peleissä tulee antaa kaikkensa, mutta juuri se on tekijä, mikä tekee pelaamisesta nautinnollista.

Intohimolla ja tunteella

Pelaamisen Starling aloitti jo nuorena, mutta ei suinkaan tyttöjen kanssa. Starling kertoo pelanneensa aluksi aina poikien kanssa, vaikka ei silloin vielä ollutkaan pelikenttien kuningatar.

– Olin itse asiassa todella huono, kun aloitin. Kukaan ikinä halunnut olla samassa joukkueessa kanssani. Silloin päätin tulla paremmaksi. Jatkoin sisukkaasti pelaamista ja yrittämistä, ja tässä on lopputulos, Starling hymähtää.

Starling kertoo tulevansa urheilullisesta perheestä, jossa muillakin perheenjäsenillä on kokemusta koripallon pelaamisesta. Starling oli kuitenkin lopulta perheenjäsenistään se, joka pystyi tekemään harrastuksestaan ammatin. Starlingin perhe seuraa naisen edesottamuksia tiiviisti, ja joulukuussa Korisliigan Facebook-sivulla jaettu juttu Starlingin valinnasta kuukauden pelaajaksi lähti leviämään kulovalkean tavoin myös Pohjois-Amerikassa. Nyt juttua on jaettu eteenpäin jo lähes sata kertaa.

– Veljeni ja isäni pelasivat myös, mutta minusta on siistiä olla perheen ainut, joka lopulta pelaa nyt ammatikseen ja on kaikista menestynein.

Starlingin puheesta huokuu suuri rakkaus lajiin, sekä intohimoinen suhtautuminen hänelle merkityksellisiin asioihin. Keneltäkään Peli-Karhujen otteluita seuranneelta ei ole varmaankaan siis jäänyt huomaamatta Starlingin tunteen puuskat pelin tiimellyksessä. Hän kuitenkin korostaa kyseessä olevan vain hänen tunteellinen luonteensa:

– Ei ole kyse mistään sellaisesta, että sekoaisin kentällä tai vastaava, Starling nauraa. Kaikki pelaajat turhautuvat joskus eri tilanteissa. Myönnän, että silloin tällöin joukkuetovereideni täytyy tyynnytellä minua, mutta se vain kertoo siitä, miten intohimoisesti pelaan. En osaa pelata puoliteholla, annan aina kentällä kaikkeni ja se on osa minua.  

Mestaruusjahti

Starling pelasi kaksi kautta Belgian kärkijoukkueisiin kuuluvassa Kangoeroes Basket Willebroekin joukkueessa, jossa hän kuului aloitusviisikkoon. Joukkue saavutti ensimmäisellä kaudella finaalipaikan ja toisella kaudella välieräpaikan. Yliopistojoukkueessakaan kaikista kirkkainta menestystä ei tullut. On siis edelleen yksi ja tärkein asia, jota Starling jahtaa ja mikä ajaa häntä eteenpäin.

– Mestaruuden voittaminen täällä olisi minulle todellinen siunaus ja kerta kaikkiaan mahtava juttu. Se on yksi tärkeimmistä tavoitteistani, joka on vielä saavuttamatta. Jos saavutamme mestaruuden, minä varmasti murrun ja liikutun kyyneliin, Starling maalailee.

– Toki minulla on muitakin tavoitteita. Yksi konkreettisimmista niistä on tupla-tuplan keskiarvolla pelaaminen läpi kauden, Starling jatkaa.

Viime kaudella PeKan kausi päättyi riemukkaisiin kultajuhliin, ja hyvin sujuneet pelit sarjan kakkospaikalta lupailevat hyvää. Paineet ovat varmasti läsnä myös pelaajien harteilla, joten lienee aiheellista kysyä, miten ammattipalloilija rentotuu vapaa-ajallaan.

– Vähintään tunti päivässä pitää ottaa omaa aikaa ja saada ajatukset muualle, muuten ajaa itsensä hulluksi. Itse tykkään lukea paljon kirjoja, kävellä luonnossa ja kuunnella musiikkia. Myös nähtävyyksien ja arkkitehtuurin ihailu on mukavaa. Otan asioita yksi kerrallaan ja yritän olla ylianalysoimatta mitään liikaa, pitää elää hetkessä, Starling lisää.

Jokainen, joka on koskaan juossut koriskentällä tosissaan kuin viimeistä päivää, voinee varmasti samaistua tunteeseen, kun happi loppuu ja pelikatkot tuovat toivotun väliaikaisen helpotuksen. Starlingilla onkin jakaa pilke silmäkulmassa muutama vinkki pieneen ektrataukoon:

– Aiemmissa joukkueissani pelikaverini aina tiesivät, ettei minulla ollut hätää, vaikka makoilin kentän pinnassa hieman pidempään, yritin vain vähän hengähtää. Aina en myöskään muista, kenen pallo milloinkin on. Ja kengännauhat. Nehän aukeavat kuin itsestään välillä, Starling vinkkaa pilke silmäkulmassa.