Pohjalla sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys.
Suomalaisessa koripallovalmennuksessa korostuu oppimiskäsitys, jossa oppiminen nähdään aktiivisena, yhteistoiminnallisena ja vuorovaikutteisena prosessina. Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset ja ajattelu yhdistyvät.
Itsearvioinnilla, parityöskentelyllä ja pienryhmätoiminnalla on keskeinen rooli oppimaan oppimisessa.
Noin 80% ilmiön seurauksista johtuu noin 20%:sta syistä.
Urheiluvalmennuksessa, niin kuin opettamisessa tai johtamisessa, on tärkeä keskittyä etsimään ja löydettäessä panostamaan niihin ydinasioihin, jotka ovat painoarvoltaan suurimpia.
Ydinkeskeisen ajattelun mukaan jotkut tekijät vaikuttavat lopputulokseen painoarvoltaan merkittävästi muita enemmän. Ytimen löytäminen ja olennaisten viestien tiivistäminen korostuu suomalaisessa valmentajakoulutuksessa ja koripallovalmennuksessa.
Suomalaisessa koripallovalmennuksessa ajatellaan, että harjoittelu on urheilutoiminnan perusta - helmi, jota pitää vaalia. Tavoitteena on synnyttää helminauha – hyvien harjoitusten ketju.
Hyvä harjoitus – se hetki, jolloin pelaajat, peli ja valmennus kohtaavat – rakentuu kahdesta palasta:
LÄMMÖSTÄ; inhimillisyydestä, huomaavaisuudesta, empatiasta, välittämisestä, vuorovaikutuksesta, yhteisöllisyydestä ja suvaitsevaisuudesta
LAADUSTA; oppimisesta, opettamisesta, valmentamisesta, vaatimustasosta, kannustuksesta, sisällöistä: taidoista, taktiikoista ja strategioista
Osaamisen lisääntymisen edellytyksenä on aina oppiminen. Parhaimmillaan oppiminen on oppijalle merkityksellinen prosessi, jossa sisäinen motivaatio ja halu oppia ovat korkeat. Oppiminen ei saa olla vain rutiinien toistamista, vaan tarvitaan myös muutosta, refleksiivisyyttä sekä uutta teoreettista tietoa. Oppiminen vaatii aina työtä ja se tulee nähdä pitkäkestoisena prosessina osana ihmisen arkea.
Osaaminen ei synny tyhjiössä, vaan toimintaympäristöllä on oppijan kannalta keskeinen merkitys. Koripalloliiton koulutustoiminnassa osaamista ei haluta nähdä vain yksilön prosessina, vaan siihen liittyy keskeisesti myös lähiryhmät, -yhteisöt ja verkostot. Tavoitteena on kannustaa järjestelmään, jossa vuorovaikutus eri toimijoiden, eri seurojen, eri lajien ja eri yhteisöjen välillä lisääntyy. Tämän verkostoitumisen avulla toivotaan parhaiden käytäntöjen leviävän nopeammin päivittäiseen toimintaan.
Koripalloharrastus voi merkittävästi myötävaikuttaa lapsen sosiaaliseen ja persoonalliseen kehittymiseen. Avaintekijöitä kasvun ohjauksessa ovat ryhmään tai joukkueeseen sitoutuminen, pitkäjänteisyys, toisten huomioiminen, kyky toimia ryhmässä, sääntöjen ja vastustajien kunnioittaminen, kyky oppia kilpailemaan, keskittymiskyvyn paraneminen, onnistumisten ja epäonnistumisten kohtaaminen sekä itsetuntemuksen ja itseluottamuksen parantuminen. Parhaimmillaan kasvun ohjaus onnistuu, kun seuralla tai urheiluoppilaitoksella on yhteinen arvopohja ja yhdessä sovitut toimintaperiaatteet.