21.2.2025 09:30 Perjantai-iltana Espoo Metro Areenassa kiehuu, kun Susijengi kohtaa EM-karsintojen päätösottelussaan Euroopan rankingin #1 joukkue Serbian yli 5500 katsojan edessä. Perjantaina nähdään kentällä myös yksi susidebyytti, kun viime kaudet Korihaiden korinalustoja dominoinut Sipoon Hukkabasketin kasvatti Mikael Aalto, 208 cm ja 30 vuotta, juoksee parketille koko uransa ensimmäisessä maaottelussa.
Mikael Aalto pelaa perjantaina uransa ensimmäisen maaottelun. Kuvat: Ville Vuorinen / Susijengi & Korisliiga.
Aalto nimettiin Susijengin EM-karsintaleiritykseen jo viime marraskuussa, mutta tuolloin hän joutui jäämään leirityksestä rannalle loukkaantumisen vuoksi. Aalto kertoo ensimmäisen kaksipäiväisen kuluneen takamatkaa kiinni kuroessa, mutta keskiviikkona ajatus alkoi kulkea.
- Ihan alussa oli paljon uutta opeteltavaa ja tuntui siltä, ettei meikäläisestä ole mitään hyötyä kentällä, kun meni kaikki ajatus uuden sisäistämiseen. Koitin olla armollinen itselleni ja ajatella, että kun jotain tekee ensimmäistä kertaa, tärkeintä on parantaa vähitellen. Keskiviikkona sitten tuli sellainen treeni, jossa koin aidosti auttavani kavereita, hän kuvailee viikkoaan.
Opeteltavaa riittää. Ensimmäinen askel Susijengiin saapuvilla pelaajilla on omaksua kansainvälisen tason pelitempo ja -kovuus, jonka jälkeen vuorossa on kollektiivisen itseluottamuksen ammentaminen: pelaajan on tehtävä osansa ja luotettava siihen, että kaveri vierellä tekee saman.
Sopeutumista on helpottanut erinomaiseksi todettu joukkuehenki.
- Kaikki ovat ottaneet hienosti vastaan. Jos on ollut pienintäkin epäselvää asiaa, pelaajat ja valmennus ovat auttaneet ja rohkaisseet kysymään. Jonkin verran olen näitä kavereita tavannut viime kesän Rising Stars -leirityksen yhteydessä ja tietenkin Korisliigassa, mutta pitkälti kaikki ovat uusia kasvoja. Kiva, että näin myöhäisemmälläkin iällä kelpaa mukaan, hän kiittelee.
- Samaan aikaan huomaa, että vaikka tässä ihan omalla pelipaikallakin opittavaa riittää. Kun vaikka Mickeä (Jantunen), Mädiä (Alexander Madsen) ja Ollia (Nkamhoua) vastaan vääntää, jää aika monessa tilanteessa kakkoseksi. Parhaan kykyni mukaan yritän haastaa heitä ja oppia itse.
Mikael Aalto ei ole seurannut yleisintä mahdollista polkua kansalliselle koripallohuipulle.
Aalto aloitti uransa sipoolaisessa Hukkabasketissa hupi- ja höntsämielessä ja siirtyi alueellisesta II divisioonasta suorinta tietä Korisliigaan kaudeksi 2015-16. Kolmen Kotkassa vietetyn liigavuoden jälkeen Aalto jatkoi matkaansa häntä Kotkassa valmentaneen Ray Ailuksen osittain houkuttelemana Turkuun. Turussa Aalto kohosi Divari A:n kotimaiseksi tehopelaajaksi, joka parhaalla kaudellaan latoi ”Kristikalle” 26,6 pistettä ja 10,7 levypalloa ottelua kohden.
Paluu Korisliigaan ei ollut sijoitusneuvojana Turussa työskennelleelle Aallolle varsinaisesti asialistalla, kunnes hän kesällä 2022 päätti toisin.
- Kolmas vuosi Kotkassa oli ollut pelillisesti fiksu. Sain vastuuta, ymmärsin roolini ja huomasin kehittyneeni pelaajana. Turussa meininki rullasi hyvin neljän vuoden ajan ja kun kesällä ’22 mentiin vaimon kanssa naimisiin, sanoin hänelle, että en mieti korista kertaakaan ennen heinäkuuta, Aalto kertailee.
- Kesän aikana tuli Korihailta sopimustarjous ja sinä syksynä mietin, että jos olisi mahdollista yhdistää siviilityö ja Korisliiga, kyllä minua oikeastaan kiinnostaisi kokeilla.
Aalto aloitti Korisliigassa tunnustellen, mutta jo toisella Korihait-kaudellaan kohosi Korisliigan parhaiden kotimaisten pelaajien joukkoon. Tällä kaudella Aalto on parantanut entisestään ja kirjauttanut liigauransa tähän asti korkeimmat keskiarvot – 15,6 pistettä, 6,2 levypalloa ja 1,9 syöttöä ottelua kohden.
- Ekan Uudenkaupungin vuoden aikana tuntui tosi vaikealta päästä liigarytmiin. En ole kuitenkaan ollut koskaan sellainen tyyppi, joka katsoo tilastoja tai vertailee itseään muihin vaan ajattelin, että vedän kakkossentterin roolin mahdollisimman hyvin ja kehityn vähitellen. Ehkä sitten sen jälkeinen kehitys on tullut jonkinmoisena yllätyksenä.
Nuorisomaajoukkueissa Aalto ei nuorukaisena pelannut kertaakaan, ja kun häntä kysyttiin mukaan kesän 2019 universiadeihin, hän päätti kieltäytyä. Ensituntumansa maajoukkuetoimintaan Aalto saikin vasta viime kesänä, kun hän testasi taitojaan Suomen parhaita nuoria pelaajia vastaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
- Maajoukkue ei ole koskaan ollut mulle unelma eikä tavoite. Kun Lassi (Tuovi) viime marraskuussa kutsui minut leirille, mietin hetken ja vastasin, etten osaa sanoa, tarvitsenko tätä. Lassi kehotti kuitenkin kokeilemaan ja pakko myöntää, että tällainen hitaasti lämpiävä ihminenkin on innostunut. Kerran sitä vaan tällä planeetalla ollaan, Aalto hymyilee.
Aalto myöntää auliisti, että Susijengin helmikuun EM-karsintaikkunan isot miehet Alexander Madsn, Micke Jantunen ja Olli Nkamhoua, Korisliigan tanssiparia Hannes Pöllää unohtamatta, ovat parhaita isoja pelaajia, joita vastaan hän on päässyt urallaan pelaamaan.
Perjantai-iltana haaste tulee olemaan vieläkin kovempi, kun vastaan saapuu hallitseva MM-hopeamitalisti ja olympiapronssimitalisti Serbia ja sen isot miehet Filip Petrusevista Dusan Risticiin ja Balsa Koprivicaan.
- Ollakseni koripalloilija en ihan mahdottomasti seuraa NBA- tai Euroliiga-korista, mutta kyllä Serbian isojen miesten nimet ovat mulle entuudestaan tuttuja. Nyt on Serbia-klippejä katsottu, peliin valmistauduttu ja on selvää, että jokainen sentti ja jokainen pallo on ansaittava heitä vastaan, Aalto kommentoi.
Neljän intensiivisen treenipäivän myötä susipelitapakin on alkanut vähitellen iskostua mieleen ja lihasmuistiin. Serbia-videoklippien katsominen on puolestaan avannut laajempaa ymmärrystä sille, miksi Susijengi pelaa kuin pelaa.
- Susipelitapa on tosi aggressiivinen ja pelaajan on oltava koko ajan hereillä. Puolustuksessa auttamisen oikea-aikaisuus ja terävyys korostuu. On ihan selvää, että jos halutaan haastaa Serbiaa, meidän pitää olla tosi skarppina ja hereillä.
Vaikka Aalto ei urallaan ole vielä Suomi-paitaa ylleen vetänyt maaottelussa, perjantaina asetelma on juhlavampi kuin keskimääräisellä debytantilla: Espoo Metro Areenan sudenpesään on myyty jo 5500 lippua ja vastassa on joukkue Euroopan huipulta.
- Kaikki tärkeimmät tukijani ovat katsomossa, eli äiti, isä, vaimo ja appivanhemmat. Totta kai maaotteludebyytti herättää ylpeyttä ja jännitystä. Tuollaisen yleisömääränkään edessä en ole päässyt aikaisemmin uralla pelaamaan. Saattaa olla, että huomenna menee muutama kylmä väre kropan läpi, kun Maamme-laulu alkaa soida, hymyilee Aalto.
- Kaikkeni annan joukkueen eteen, tulee peliminuutteja sitten nolla tai enemmän. Ja jos tulee tilaisuus mennä kentälle, niin sama peli se on kuin muuallakin, joten rohkeasti vain.
Susijengi ja Serbia kohtaavat perjantaina 21.2. klo 18.30 EM-karsintaottelussa Espoo Metro Areenalla. Liput otteluun täältä!
”Hurja-Hannes” jyrää taas. Hannes Pöllä, 211 cm ja 26 vuotta, joutui kaksi vuotta sitten jättämään Korisliiga-kentät pitkäksi aikaa loukkaantumisen ja pitkän kuntoutuksen vuoksi. Tällä kaudella Pöllä on päässyt keräämään pitkän kuntoutuksen satoa ja osoittanut koripalloilevalle Suomelle olevansa täsmälleen sellainen kansainväliset mitat täyttävä iso, jollaista hänestä juniorivuosina uumoiltiin.
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin kaukoheittäjien eliittiin vuosien ajan lukeutunut Topias Palmi, 30, raivasi tiensä EM-miehistöön 2022, jäi viimeisenä rannalle Okinawan MM-kisajengistä 2023 ja omisti viime kesän harjoittelulle. Korisliigan ykköstykkeihin lukeutuvan Tampereen Pyrinnön kasvatin tavoitteena on nyt ensiksi paluu rotaatiominuuteille Susijengissä ja sitten EM-kisayleisön eteen juokseminen kotikaupungissaan Tampereella.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
Vaikka Joel Mäntynen, 21, onkin tehnyt itsestään nimeä ennen kaikkea pisteidentekijänä, hän yllätti jopa itsensä kohotessaan viime kaudella Korisliigan parhaiden pistemiesten kategoriaan. Puhjettuaan kukkaan pääsarjatasolla Mäntynen hakee nyt uralleen seuraavaa nostetta. Susijengi Rising Stars -leiritys palvelee tässä kokonaisuudessa useampaa tarkoitusta.
Eemi Luukkonen, 200 cm ja 20 vuotta, kasvoi vuosi sitten kesällä ikäluokkamaajoukkueensa keulakasvoksi ja nosti vajaamiehisen ryhmänsä altavastaajan asemasta B-divisioonan mitalipeleihin. Nyt Lahti Basketballin juniorimyllyn kasvatti nauttii ensimmäisestä kesästään aikuisten maajoukkueympyröissä ja tähtää seuraavalle kehitysaskeleelleen.
Perttu Blomgren, 21, sai seurajoukkuekaudesta 2022–23 sen, mitä tavoittelikin: runsaasti peliminuutteja ja mahdollisuuden jatkaa nousuaan Korisliigan kärkipelaajien joukkoon. Nyt edessä on Blomgrenin uran toinen susikesä ja jo ensimmäisessä ottelussa Latviaa vastaan hän osoitti, miksi häntä pidetään kansainvälisen tason pelaajalupauksena.
Perinteikkään kotkalaisseuran KTP:n kasvatti Vili Nyman, 25, kuului oman ikäluokkansa juniorimaajoukkueen ehdottomiin kärkinimiin. Määrätietoinen harjoittelu auttoi Nymania tekemään läpimurtonsa Korisliigan kotimaiseen eliittiin 2022-23-kaudella ja nyt mies on palannut puolen vuosikymmenen jälkeen Suomi-paitaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
KTP:n juniorimyllyn kasvatti Thomas Tumba, 22, on tunnettu koripallopiireissä yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista koripalloilijoista. Joensuussa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toi mukanaan Suomen cupin mestaruuden, SM-pronssia ja Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon. Susikesä 2023 on ”Masille” taas mahdollisuus ottaa yksi kehitysloikka.
Susijengiä viimeiset kuusi vuotta edustanut Kataja Basketin pelinrakentaja Jamar Wilson, 37, saavutti syksyllä merkittävän rajapyykin valmistuttuaan urheilujohtamisen maisteriksi Southern New Hampshiren yliopistosta. Wilson keskittyy vielä täysillä koripallouraansa, mutta uskoo koulutuksen olevan apuna yhteisön auttamisessa pelivuosien jälkeen.