Teemu Suokas kärsi jo toisen pettymyksen ulkomailla mutta teki väkevän paluun Vilppaaseen: ”Arkipäivän pienet erot voittavassa ja häviävässä joukkueessa pelaamisen välillä huomaa todella selkeästi”

3.1.2026 10:25 Korisliigan kehittynein pelaaja 2024 Teemu Suokas törmäsi Espanjassa synkkään pukukoppi-ilmapiiriin ja tuli sysätyksi ulos rotaatiosta täysin vailla varoitusta. Nyt pelaaja kertoo oppineensa arvostamaan uudella tavalla voittavassa joukkueessa pelaamista ja luotettavalle työnantajalle työskentelyä.

Yksi Korisliigan kuumimpia uutisia hetkeen oli erityisesti Vilpas-faneille riemuvoitto: 24-vuotias takamies Teemu Suokas teki paluun Espanjasta Suomeen ja vieläpä vanhan seuransa Vilppaan riveihin.

Isossa kuvassa paluussa oli kuitenkin synkkä puolensa. Suokas nimittäin joutui jättämään ulkomaankomennuksensa kesken jo toisena kautena peräkkäin.

– Tuntuuhan se ikävältä, että kahtena vuotena putkeen on paikka osoittautunut vääräksi. Totta kai olisin voinut pelata paremmin kummassakin tapauksessa, mutta aika hankaliin tilanteisiin olen päätynyt, hän kertoo nyt.

Kuluneen syksyn työnantajana toimi Espanjan kakkostasolla pelaava Basket Cartagena, jossa minuutit hiipuivat nopeasti. Edellinen kokemus puolestaan tapahtui viime vuonna, kun puolalainen menestyjä Śląsk Wrocław houkutteli pelaajan riveihinsä, mutta tie kulkikin lähinnä kakkosjoukkueen käyttöön. Silloin takamies päätyi nostamaan kytkintä ja matkustamaan Joensuuhun Kataja Basketin riveihin.

– Tälläkään kertaa todellisuus ulkomaisessa seurassa ei vastannut sitä, miten asioiden oli ennakkoon kerrottu olevan. Silti lähtöni Espanjasta tuli lopulta yllätyksenä. Matkan varrella ei ollut mitään puhetta, että suoriutumiseeni oltaisiin tyytymättömiä, vaan yhtäkkiä vain huomasin istuvani penkillä jopa harjoitustenkin ajan, kun joukkue ajoi rotaatioon sisään toista pelaajaa tilalleni. Sen jälkeen alkoivat vaikeat neuvottelut sopimukseni purkamisesta, mutta onneksi pääsimme niissä lopulta tyydyttävään lopputulokseen.

Tulevaisuudessa Suokas aikoo suhtautua ulkomaantarjouksiin varautuneemmin. On silti mahdotonta sanoa, että pelaaja olisi tehnyt suurta virhettä tarjouksia seuloessaan ja työnantajaa valitessaan. Penkin alle menneet ulkomaankomennukset nimittäin alkoivat keskenään täysin eri lähtökohdista.

– Viime vuonna hylkäsin ensimmäisen tarjouksen, jonka sain, ja odotettuani rauhassa parempaa päädyin viime hetkellä Wrocławiin. Jälkiviisaana minun olisi silloin pitänyt ottaa vastaan se ensimmäinen tarjous, joten tänä kesänä päätin tehdä juuri niin. Ja silti päädyin taas seuraan, jossa totuus treenihallilla olikin ihan toinen kuin puhelimessa.

Jälkikäteen katsoen täysin päinvastaiset ratkaisut pelaajan taholta päättyivät kumpikin väärään lopputulemaan.

Sen sijaan oikean ratkaisun Suokas teki nyt. Se oli paluu Salon Vilppaaseen, jossa hän pelasi ennen ulkomaansopimuksiaan kaudella 2023–24 ja ansaitsi silloin Korisliigan kehittyneimmän pelaajan palkinnon.

Jos ei muuta, nyt pelaaja ainakin tietää paremmin, mitä tulevaisuuteensa etsii ja mitkä asiat pitää neuvotteluvaiheessa varmistaa.

– Ei ole enää sellainen pakontunne päästä maailmalle vaan osaa nauttia siitä, kuinka hyvä tilanne vallitsee esimerkiksi nyt Salossa, hän summaa.

Suokas jatkaa avaamalla, että on viimeaikaisten vastoinkäymisten ansiosta alkanut arvostaa entistä enemmän sitä, että seurassa sisäiset asiat toimivat ja vastavuoroisesti myös pelaaja saa arvostusta johdolta ja valmennukselta.

– Siksi paluu Suomeen kesken kauden ärsytti paljon vähemmän kuin olisi voinut luulla, hän toteaa.

Cartagenassa koripalloilijan arkipäivää häiritsi erityisesti kehnosti suoriutuneen joukkueen keskuudessa vallinnut jatkuva synkkä jännite. Loikka talviseen Saloon kesken kauden oli kieltämättä säätilojen puolesta kuin matka päivästä yöhön, mutta peli-ilon kannalta täysin päinvastainen kokemus.

– Päivittäisen työskentelyn eron voittavassa ja häviävässä joukkueessa pelaamisen välillä huomaa todella helposti, Suokas sanoo.

– Se näkyy jo ihan pelkästään pukukopissa vallitsevassa ilmapiirissä, kun ihmiset hymyilevät ja juttelevat toisilleen enemmän ja kaikki tuntuvat luottavan toisiinsa, eikä jokin yksittäinen epäonnistuminen aiheuta treeneissä maailmanlopun tunnelmaa.

Arkista tekemistä helpottaa takamiehen mukaan myös se, että joukkueessa ei nuijita pelaajia sellaiseen rooleihin, joihin heidän profiilinsa ei sovi, vaan muokataan pelitapaa soveltumaan niihin pelaajiin, jotka käytössä ovat. Se johtaa useammin myös voittoihin.

Kausi on ollut Vilppaalle kaikkiaan duurivoittoinen. Joukkue on nyt Korisliigan kärjessä – joskin tasapisteissä Kauhajoen ja Tapiolan Hongan kanssa – ja Suokkaan kaksi ensimmäistä peliä joulukuussa päättyivät kumpikin voittoon; yksi heikon alun jälkeen nousemalla, toinen taas dominoimalla läpi peliajan.

Takamies itse paukutti voittopeleissä tilastoikseen 12,5 pistettä, pyöreät kymmenen koriin johtavaa syöttöä ja kolme riistoa per ottelu. Häikäisevistä lukemista huolimatta hän ei kuitenkaan ole täysin tyytyväinen omaan työhönsä.

– Ei tunnu vielä siltä, että olisin ihan täysin sisällä joukkueen pelissä tai myöskään parhaassa mahdollisessa pelikunnossani, mutta olivathan kaksi ensimmäistä ottelua ihan OK alku, hän pohtii ääneen.

On kieltämättä totta, että Suokkaan heitto ei ensimmäisissä peleissä ole pudonnut parhaalla mahdollisella prosentilla, ja koko joukkueen harmiksi kentältä puuttuvat edelleen tilapäisesti tärkeät ratkaisijat Samu Adler ja Mikko Koivisto. Yhtä kaikki lausunto on silti mielenkiintoinen: ihan OK alku.

Se petaa melkoisen odotuksen sille, mitä Teemu Suokas ja Salon Vilpas vielä kauden varrella saavat yhdessä aikaan!