3.10.2024 19:26 Kauhajoen kokoonpano on uudistunut monin tavoin, mutta tähtäimet ovat yhä korkealla. Tuore kotimainen tähtikiinnitys Andre Gustavson aikoo pelata joukkueessa sitä roolia, mitä häneltä milloinkin tarvitaan.
Kuva: Karhu Basket / Janne Yli-Korhonen
Kauhajoki lähtee mestaruusjahtiin nuoren remmin kanssa, jolla on kova paine onnistua. Kuuden viime kauden ajalta seuralla on koossa kolme mestaruutta, kahdet hopeamitalit sekä yhdet pronssit. Näistä mitaleista himmein on peräisin tältä keväältä, joten tavoite tulevaan kauteen on ilmiselvä.
Se ei joukkueen tuoretta 25-vuotiasta takapelaajaa Andre Gustavsonia silti jännitä.
– Koko jengi on ottanut haasteen vastaan hyvällä asenteella ja osoittanut halunsa oppia. Meillä on ehkä tilillämme vähemmän yhteenlaskettuja Korisliiga-matseja kuin monella muulla joukkueella, mutta voittamisen kokemusta löytyy silti. Olen itse esimerkiksi kohdannut NCAA-parketilla korkean luokan otteluissa kaksikin nykyisistä yhdysvaltalaisvahvistuksistamme, Gustavson kertoo.
Joona Hakamaa, Eemi Luukkonen, Oliver Kandén ja Nate Pollard ovat joukkueen merkittäviä minuutteja pelaavista pelaajista ainoat, jotka ovat jatkaneet seuran paidassa viime kaudelta. Rivistä on poistunut muiden muassa tehokkaana pistelinkona tunnettu takamies–laituri Topias Palmi.
Kauhajoen on tarvinnut siis paikata monta erilaista roolia rotaatiossaan. Herääkin kysymys, minkälaisiin tehtäviin nyt hyödynnetään Andre Gustavsonia, joka on yliopistossa harjaantunut niin pallonkäsittelijänä kuin puhtaana heittäjänäkin.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että teen tarpeen mukaan molempia. Ensisijaisesti pelaan kakkospaikalla, koska meillä on joukkueessa jo kaksi pelinjohtajaa, mutta aina, kun tilanne sitä vaatii, pystyn ottamaan heiltäkin minuutteja. Pelaan joka tapauksessa moniulotteisesti ja pystyn heittävänä takamiehenäkin luomaan paikkoja sekä itselleni että muille.
Gustavson painottaakin, että roolista riippumatta pelaajan tehtävä on tehdä sitä, mitä joukkue milloinkin tarvitsee. On turha lokeroida itseään liian ahtaasti, koska silloin pelisilmä kärsii.
– Totta kai voi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat vahvuuksia, mutta ei sitä niin vain etukäteen voi päättää, mitä kentällä kaivataan. Pelaan vain koripalloa.
Suomessa Gustavsonin nimi oli pinnalla jo hänen junioriaikojensa lopussa. Pelatessaan nuorten maajoukkueissa hän linkosi muutamaan otteeseen pisteitä melkein koko muunkin kentällisen edestä. Mutta nimi pääsi monilta ehkä jopa unohtumaan, kun hän siirtyi Yhdysvaltojen yliopistokentille syksyllä 2018 ja vietti niillä poikkeuksellisen pitkän ajan.
Gustavson opiskeli ja pelasi Virginian Richmondissa yhteensä peräti viisi vuotta. Normaalisti neljä vuotta kestävää – ja monilla kokonaan kesken jäävää – polkua venyttivät osaltaan opintojen aikana tapahtunut vaikea loukkaantuminen ja koronasulku, mutta osasyynä oli se, että pelaaja itse nautti opinahjostaan niin täysin rinnoin, ettei hänellä käynyt mielessäkään keskeyttää.
– Sain valmennukselta luottamusta ja kohtasin kovia pelaajia kentällä. Lisäksi paikalliset ottivat minut hurjan hyvin vastaan, ja kauppatieteiden maisteriopintoni etenivät niin hyvällä tahdilla, että kun kuntoutin kroppaani loppuvaiheessa, halusin hyödyntää ajan myös hoitamalla tutkinnon loppuun.
Moni eurooppalainen pelaaja on tullut amerikkalaisesta yliopistosta kesken kaiken pois juuri sen takia, että koripallo on maistunut, mutta opinnot eivät. Gustavsonin tapauksessa tunnelma oli aivan toinen, sillä opinahjo piti hänestä monin tavoin hyvää huolta.
– Minulla oli pääaine, josta olen erittäin kiinnostunut. Siinä mielessä koulunkäyntiin sopeutuminen ei koskaan ollut mikään haaste. Richmond on pieni mutta erittäin korkeatasoinen koulu solidaarisella ilmapiirillä. Se luokitellaankin liberal arts collegeksi eli liberaalius on määritelty jo koulun tehtävässä.
Laitos myös helpotti opintojen ja urheilun yhdistämistä käytännön toimilla: pelaajille järjestettiin kyydit kampuksella, ja jokaiselle oli määritetty oma apuvalmentajansa.
– Apukoutsi oli minusta vastuussa, ja häntä kiinnosti eniten kehittymiseni ihmisenä. Filosofiaan kuului, että samalla, kun kehittyy ihmisenä, kehittyy myös urheilijana. Ylipäätään ihmiset ympärilläni auttoivat valtavasti, mutta kyllähän paikallinen ulospäinsuuntautuneisuus hämmensi alkuun. Tuntematon kävelee kadulla vastaan ja kysyy, mitä kuuluu, niin menee siihen suomalaisena hetki tottua, Gustavson nauraa.
Muuttovoittoinen ja kehittyvä mutta rauhallinen kotikylä ilman pahinta urbaania melskettä oli entiselle Itästadin kasvatille suorastaan lottovoitto. Juuriaan hän ei silti ole unohtanut eikä niiden merkitystä hänen nousujohteiselle uralleen.
– Olemme kasvaneet Micke Jantusen kanssa joukkuekavereina jo Wartti Basketissa ja melkein naapureina, ja ihan samoilla kulmilla asuu entinen Susijengi-kapteeni Shawn Huffkin, Gustavson luettelee.
Herää kysymys, mitä Vuosaaressa veteen oikein laitetaan.
Korisliiga käynnistyy perjantaina 3.10. kolmella ottelulla. Löydät alapuolelta pähkinänkuoritiedot, otteluohjelmat sekä joukkuekohtaiset ennakkohaastattelut.
Efton Reid III tutustuu ympäröivään kulttuuriin ja sopeutuu siihen parhaansa mukaan, vaikka onkin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen ulkopuolella. Kobrien pelisysteemissä hän haluaa olla koneiston osa – mitä milloinkin tarvitaan.
Tampereen Pyrinnön kasvatti oppi maailmasta paljon Islannissa ja Italiassa, mutta nyt hänen on aika soveltaa taitojaan ja ylläpitää menestystä Helsinki Seagullsissa.
19-vuotias Leo Eklund siirtyi kesän aikana HNMKY:n riveistä Uuteenkaupunkiin ja Korihaiden paitaan. Nyt hän valmistautuu elämänsä ensimmäiseen pääsarjakauteen ja vakuuttaa, ettei hätkähdä haasteesta.
Max Besselink aloittaa ensimmäisen kautensa Katajassa ja tavoittelee ehjää, hyvää vuotta. Kataja puolestaan tavoittelee uusia korkeuksia päästyään viime kaudella mitalipeleihin mutta jäätyään neljänneksi.
Lahti Basketball nousi myrskyisien kausien jälkeen takaisin Korisliigaan, ja nyt päävalmentaja Kristian Palotiellä on edessään haaste saavuttaa kilpailuetua ja ennen kaikkea säilyttää sarjapaikka.
Ensimmäistä Korisliiga-mestaruuttaan metsästävä Eemi Luukkonen tähtää edelleen ammattilaiseksi ulkomaille mutta on 23:een ikävuoteensa mennessä oppinut, että kehitys tapahtuu ajallaan.
Eero Innamaa kokee paikallisylpeyttä Salon Vilppaan paidassa, vaikka välillä vanhan liiton turkulaiset kuittailevatkin paikkakuntavalinnasta. Pitkä jatkosopimus oli pelaajalle helppo valinta.
Joona Tuomala pelasi viime kaudella uransa parasta koripalloa. Uutena osoitteena on kasvattajaseura KTP-Basket, ja pelit käynnistyvät itseluottamuksen siivittäminä.
Joona Heinonen opetteli juniorina yhtä aikaa omillaan asumista ja koripalloa Espanjan kovatasoisilla parketeilla. Nyt 21-vuotias lupaus jatkaa työtään Kouvoissa rikkonaisen Korisliiga-debyytin jälkeen.