Vuoden pelaaja Elena Melto päättää uransa: ”Olen onnellinen, että tein nuorena päätöksen muuttaa koripallon perässä Suomeen”

25.5.2022 09:40 Elena Melto on harvinainen tapaus, sillä hänet on palkittu Naisten Korisliigassa sekä vuoden ulkomaalaisvahvistuksena että vuoden kotimaisena pelaajana. Nyt Lappeenrannan Catzin tähtilaituri nostaa tossunsa naulaan.

– Tämä ei ollut helppo päätös, mutta koin, että nyt on oikea aika, toteaa Elena Melto.

Lappeenrannan Catzin 36-vuotias laitahyökkääjä on pohtinut asiaa pitkään ja hartaasti, mutta menestyksekäs koripalloura saa nyt jäädä. Hän on juuri saanut päätöksen 17. kautensa Naisten Korisliigassa ja pokannut sen päätteeksi ensimmäistä kertaa Vuoden pelaajan palkinnon.

Tosin vuoden pelaajaksi ylipäätään häntä ei tituleerata ensimmäistä kertaa. Vuosina 2012 ja 2016 Melto – joka siihen aikaan tunnettiin vielä nimellä Lena Reshetko – palkittiin nimittäin Vuoden ulkomaalaisvahvistuksena.

– Palkinnot ovat aina vain palkintoja, mutta koska voittajan valitsevat vastustajien valmentajat ja pelaajat, se on osoitus siitä, että he näkevät, kuinka paljon töitä teen kentällä. Sellainen palaute tuntuu ihanalta, Melto iloitsee.

Melto syntyi Neuvostoliiton Leningradissa eli nykyisessä Pietarissa vuonna 1986. Synnyinseudulta ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan matka länsirajan yli Suomen puolelle Lappeenrantaan, joten hän pelasi ensimmäiset ottelunsa Lappeenrannan Catzissa jo 15-vuotiaana B-juniorina. Vuonna 2003 ollessaan 17-vuotias hän muutti kaupunkiin pysyvästi ja jo kaksi vuotta myöhemmin siirtyi pääsarjajoukkueen puolelle.

– Olin nuori ja erittäin kiinnostunut kokeilemaan uusia asioita elämässäni. Uusi maa oli jännittävä ajatus, ja muuttaminen oli helppoa vielä niin varhaisessa iässä. Lappeenranta oli aluksi hieman vaikea paikka, koska se on pienempi kaupunki kuin mihin olin tottunut, mutta en onneksi ollut yksin, vaan ympärilläni oli ihmisiä, jotka auttoivat sopeutumaan.

Pian Suomesta löytyi myös tuleva aviomies, ja uusi kotikaupunki alkoi vakiintua. Naimisiin pariskunta meni vasta vuonna 2019 – tällöin myös sukunimi Reshetko vaihtui Meltoon – mutta seurustelua oli siinä vaiheessa takana jo toistakymmentä vuotta.

– Mutta tulin alun perin Suomeen ihan yksin, en miehen perässä, Melto tarkentaa naurahtaen.

Suomen kansalaisuus Meltolle myönnettiin vuonna 2018.

Kesällä 2021 Melto yhä arpoi päätöstä uransa jatkosta. Hänelle tarjottiin sopimusta kolmesta eri joukkueesta Naisten Korisliigassa, mutta hän päätyi valitsemaan kotiseuransa Catzin, jossa hän on pelannut kahta edeltävää kautta lukuun ottamatta koko Suomen-uransa. Kaudet 2019–21 kuluivat Kotkan Peli-Karhuissa.

– Kun tulin siihen tulokseen, että pelaan vielä tämän yhden kauden, päätin, että haluan palata kotiin Lappeenrantaan tekemään sen. Täällä on koko muukin elämäni Suomessa, ja meillä oli täällä tarjolla nuori joukkue, jossa melkein kaikki olivat Lappeenrannan omia kasvatteja.

Juuri ennen kauden alkua sattui kuitenkin ikävä vastoinkäyminen. Melto loukkasi polvensa, ja hetken näytti siltä, ettei hän voisi pelata ollenkaan. Melto sanoi valmentajalleen Petri Joukaiselle, että jos joukkue kokee tarpeelliseksi ottaa rotaatioonsa toisen pelaajan hänen tilalleen, niin hän on valmis väistymään tieltä.

– Jos pelaaja itse kokee, että hänestä ei ole joukkueelle apua, se on vaikea paikka. Mutta Petri sanoi, että hän mieluummin odottaa, koska joukkue tarvitsee minua.

Eikä päätös ollut huono. Puolitoista kuukautta myöhemmin polvi olikin jo työkunnossa, ja vaikka seuran kausi päättyikin alemmasta jatkosarjasta putoamiseen ilman pudotuspelipaikkaa, Melto itse pelasi miltei uransa kovinta koripalloa.

Hän tilastoi keskimäärin 20,2 pistettä, 9,8 levypalloa ja 3,4 koriin johtavaa syöttöä ottelua kohden. Pistekeskiarvo oli hänen koko uransa korkein.

Toistaiseksi Melto ei ole ratkaissut, mitä aikoo tästä eteenpäin tehdä työkseen. Hän tahtoo nauttia hetken siitä, että sai lopettaa uransa MVP-palkintoon eikä loukkaantumiseen, ja tutkii rauhassa, mitä elämä tuo tullessaan. Mennyttä uraansa hän voi katsella tyytyväisenä taaksepäin, eikä vielä ole kiire minnekään.

– Suomalainen koripallo on mennyt näiden Suomessa viettämieni vuosien aikana todella paljon eteenpäin. Laji on intensiivisempää, ja pelaajat ovat rohkeampia, hän pohtii.

Hän kehuu myös Catzia organisaationa, joka on pienestä koostaan huolimatta aina panostanut pelaajien kasvattamiseen ja auttamiseen kaikin mahdollisin keinoin. Nyt Melto sulkee Naisten Korisliigan oven haikein mielin, mutta tekee sen kiitollisena monista asioista.

– Olen antanut koripallolle paljon ja saanut siltä paljon. Nyt minulla on kaksi ihanaa lasta ja elämä Lappeenrannassa, vaikka urheilu-ura päättyykin. Olen valtavan onnellinen, että tein aikoinaan päätöksen muuttaa lajin perässä Suomeen.