29.7.2020 12:17 Päävalmentaja Henrik Dettmann nimesi Viro-maaotteluihin valmistautuvan 14 pelaajan ryhmään peräti viisi Susijengin ensikertalaista. Susijengi-debytantit Daniel Dolenc, Tuukka Jaakkola, Lassi Nikkarinen, Remu Raitanen ja Touko Tainamo uskovat kykyynsä auttaa joukkuetta.
Daniel Dolenc (edessä) ja Tuukka Jaakkola kuuluvat Susijengin kesän 2020 debytantteihin. Kuva: Ville Vuorinen / Susijengi.
Elokuussa 1993 syntynyt Espoo Basket Teamin kasvatti Daniel Dolenc tahkosi omalla juniorimaajoukkueurallaan hurjat 114 junnumaaottelua ja kaupan päälle vielä yhden haastajamaajoukkueen ottelun.
Dolencin edellisestä ottelusta Suomi-paidassa on ehtinyt jo vierähtää tovi ja nyt hän odottaakin kasvavan innostuksen vallassa debyyttiään miesten maajoukkuetasolla.
- Kyllähän jokainen, joka junnumaajoukkueessa pelaa, haluaa huipentaa maajoukkueuransa Susijengissä. Tovihan tässä meni, mutta sitäkin hienompaa vetää ensimmäistä kertaa miesten susipaita päälle, Dolenc kommentoi.
- Onhan tässä junnuleirityksiä ja jokunen Open Gym-treeniviikkokin takana, mutta kyllä kaikilla meininki oli viime viikolla sen näköistä, että täällä ollaan ihan oikeasti Susijengiä edustamassa.
Korisliigassa jo kaudella 2010–11 debytoinut Dolenc puhkesi kukkaan neljä vuotta sitten BC Nokiassa ja on viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana kehittynyt yhdeksi Korisliigan tehokkaimmista isoista miehistä. Päättyneellä kaudella ”Lentävä Rambo” runnoi Nokialle 10,9 pistettä, 5,4 levypalloa ja 1,2 syöttöä ottelua kohden.
- Tämä on hyvä vaihe, kun ikä ei vielä paina liikaa, mutta taitopelaaminen ja fyysinen puoli ovat hanskassa ja terveydelliset perusasiatkin napsahtaneet kohdalleen. Peli on kaikki kaikessa ruvennut kulkemaan viime vuosina aika hyvin ja tästä on hyvä jatkaa.
Parhaan Susijengiin liittyvän muistonsa Dolenc heittää lonkalta: Susijengin ja maailmanmestari, olympiakultamitalisti Yhdysvaltojen kohtaaminen Bilbaon MM-kisoissa 2014.
- Ei sellaista näe ihan joka päivä, että Suomen pojat painavat MM-kisaparketilla NBA:n isoja nimiä vastaan. Olisi hienoa päästä jonain päivänä pelaamaan itsekin vastaavanlaiseen matsiin.
Dolencin ohella mielenkiintoisia tulevaisuuden nimiä Susijengin isoon päähän on Turun NMKY:n kasvatti ja HBA-Märskyn myllyn läpikäynyt 208-senttinen ja 21-vuotias Tuukka Jaakkola, joka palasi kotimaahansa täynnä itseluottamusta murtauduttuaan toisella yliopistokaudellaan joukkueensa Cal Polyn aloitusviisikkoon 7,0 pisteen ja 3,6 levypallon keskiarvoilla.
Jaakkola sai mahdollisuutensa läpimurtoon ensiksi valmentajanvaihdoksen ja sitten joukkueen ison pään avainpelaajien loukkaantumisten myötä eikä epäröinyt vähääkään.
- Kova treenaaminen ja vastuun lisääntyminen antoivat hyvää itseluottamusta, kun ei tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan tekemiseen. Siitä sitten peli lähti rullaamaan.
Jaakkola on nuorisomaajoukkueissa ja HBA-Märskyssä ollut perinteisesti likaisen työn tekijä, joka antaa ekstrasyöttöjä, sulkee kovaa ja hakee levypalloja. Cal Polyn läpimurtokausi kuitenkin osoittaa, että hänestä olisi korintekijäksikin kansainvälisellä tasolla.
- Olen aina ollut hyvä luomaan sisältä. Viime aikoina ja etenkin viime kauden innoittamana olen yrittänyt työstää aggressiivisuutta varsinkin hyökkäyspäässä. Sen myötä saan itse enemmän heittoja ja kun puolustus reagoi siihen, saan palata vanhaan tyyliini ja löytää heittäjät kaarelta, Jaakkola hymyilee.
Juniorimaajoukkueessa Jaakkola on saavuttanut menestystä mm. vuoden 2015 U16 EM-kisoissa, missä hän kuului ikäluokkansa kuudenneksi sijoittuneen sudenpentujoukkueen ison pään vakiokasvoihin. Vuosi sitten hän teki tuloaan miesten ympyröihin haastajamaajoukkueen kanssa Napolissa ja nyt odotuslistalla on debyytti Susijengissä, jonka edesottamuksia hän on seurannut pikkupojasta asti.
- Taisi olla 2008, kun Susijengi pelasi EM-karsintoja Ranskaa vastaan täyteen myydyllä Energia Areenalla. Ranskalla oli kelpo kokoonpano, suurimpana nimenä Tony Parker. Susijengi taiteili matsista tiukan voiton, joka on jostain syystä jäänyt mieleen.
Susijengin fanaattisen kotiyleisön edessä esiintyminen on ToPo Juniorien kasvatti Lassi Nikkariselle, 23, jo entuudestaan tuttua – olihan hän mm. Helsingin jäähallissa haetun Ranska-voiton pääarkkitehteja 20-vuotiaiden miesten EM-kisoissa kesällä 2016.
Matka U20-maajoukkueesta haastajamaajoukkueringin kautta Susijengiin vei kolme vuotta, joiden aikana Kannelmäen kasvatti kasvoi korkoa Montana Staten yliopistossa Yhdysvaltojen NCAA-liigassa sekä pelasi mainion tulokaskauden Korisliigan BC Nokiassa.
- Uskon viimeisen kolmivuotisen kehittäneen minua aika paljonkin koripalloilijana. Olen oppinut tunnistamaan pelaajatyyppini, tiedostamaan vahvuuteni ja kehityskohteeni ja ymmärtämään, mitä pelissä kannattaa tehdä. Itsetietoisuutta kentällä on tullut lisää aika paljon, arvioi Nikkarinen viimeksi kuluneen kolmen vuoden saldoa.
- Fysiikka on myös tärkeässä asemassa. Mä olin ehkä vähän ”late bloomer” siinä mielessä, että kasvoin pituutta ja massaa aika myöhäisellä iällä. Niiden karttuessa olen pystynyt tuomaan paremmin taitojani esille. Ihan 190-senttiseksi en kasvanut, mutta junnumaajoukkuevuosista on tullut pari senttiä lisää ja sekin auttaa yllättävän paljon pelissä.
Nikkarinen kuvailee Susijengin kanssa viettämäänsä kesää 2020 luontaisena jatkumona aiemmalle juniorimaajoukkueuralleen: nuoressa susiringissä lähestulkoon kaikki pelaajat ovat hänelle aiemmilta vuosilta tuttuja.
- Susijengin mukaan pääseminen merkitsee mulle paljon. Koen sen kunnia-asiaksi, koska jengiin mahtuu vain tietty määrä pelaajia eikä sinne ihan kaikkia valita. Jos komennus kentälle tulee, jokainen siellä vietetty hetki täytyy kantaa ylpeydellä.
Dolencin tavoin Nikkarinen mainitsee parhaaksi Susijengi-muistokseen kesän 2014 MM-kisojen avausottelun.
- Se hetki, kun Junnu Lee nosti Bilbaon yleisön edessä ekan korin, Susijengi siirtyi 2–0-johtoon jenkeistä ja yleisö repesi naurettavan kovaan kannustukseen. Se oli oikeasti hieno hetki, tunnelmoi Bilbaossa paikan päällä omiaan kannustanut Nikkarinen.
Tuoreena nimenä Susijengin kanssa on tänä kesänä harjoitellut nelivuotiskautensa Yhdysvaltain NCAA-liigan San Franciscon yliopistossa vastikään päättänyt 206-senttinen, kolmen viikon päästä 23 vuotta täyttävä Remu Raitanen.
Ikätoverinsa Lassi Nikkarisen tavoin Raitanen on huhkinut 1997 syntyneiden ikäluokassa kymmeniä juniorimaaotteluita ja kokenut omalta osaltaan arvokisahuumaa kesän 2016 20-vuotiaiden miesten EM-kisoissa Helsingissä. Viime kesän universiadeissa Raitanen kuului 10,0 pisteen ja 5,5 levypallon keskiarvoillaan joukkueen tehokkaimpien pelaajien joukkoon ja neljän vuoden yliopistotaipaleen jälkeen hän on palaamassa vanhalle mantereelle jatkamaan kehitystaivaltaan.
- Suhde koripalloon on pysynyt pitkälti samana San Franciscossa viettämieni vuosien aikana. Lähinnä olen oppinut keskittymään treeniin paremmin ja saamaan treeneistä irti sen, mitä pitää. Ja kun pelaan, muistan pitää hauskaa, Remu pohtii kehittymistään koripalloilijana.
Aivan kuten maajoukkueen tarkkakätisenä pistepommittajana tunnettu isänsä Jari ”Jallu” Raitanen, on Remukin tunnettu heittokädestään – viime kesän universiadeissa kolmoset upposivat 45,5% ja viimeisellä San Franciscon kaudella 38,0% tarkkuudella.
- Olen ns. ”kaarinelonen”, eli vahvuuksiani ovat heittäminen, pelisilmä ja taitopelaaminen. Levypalloissakin koen olevani vahva. Susijengin fanit voivat odottaa minulta energiaa ja vapaiden heittopaikkojen käyttämistä, hän kuittaa.
Muiden Susijengi-rookieiden tavoin Raitasella on ainutkertaisia muistoja Susijengin edesottamusten seuraamisesta Bilbaon MM-kisakentiltä. Toinen kiinnekohta löytyy lähempää.
- On ollut kivaa seurata, kuinka kaverit, joiden kanssa olen pelannut vuosia, tekee läpimurtoja Susijengiin ja onnistuu.
Suomalaisille koripallon ystäville Touko Tainamo, 202 cm ja 19 vuotta, on ollut verrattain tuntematon nimi tähän asti, vaikka Munkkiniemen Kisapoikien kasvatti onkin juhlinut U19-poikien SM-kultaa MuKin paidassa ja edustanut Suomea 39 juniorimaaottelussa tähän asti.
HBA-Märskyn paidassa viime kaudella 9,5 pistettä ja 4,2 levypalloa matsia kohden urakoinut ”Toke” ansaitsi paikan Susijengissä periksiantamattomalla ja kolhuja kaihtamattomalla duunaripelillään, syöksymällä irtopallojen ja hyökkäyslevypallojen perään isompiensa edestä nenä poskella ja kroppa mustelmilla.
- Olihan tämä kutsu mukava yllätys. Varmaan suurimpia syitä siihen on viime kauden kehitys hyvien valmentajien ja pelaajien ympäröimänä ja toisaalta se, että olen kesän mittaan saanut antaa koutseille paljon näyttöjä.
Tainamo luonnehtii itseään ison pään energiapelaajaksi – sama asema, missä mm. Kimmo Muurinen ja Juho Nenonen ansaitsivat peliminuutteja Susijengissä 2010-luvulla.
- Tykkään pelata kovaa, lähden aina kohti koria jos siihen paikka on ja pyrkimyksenä on tuoda jengiin kovuutta, levypalloja ja oikeita valintoja, ”Toke” arvioi omaa lokeroaan jengissä.
- Ehdottomasti paras Susijengi-muistoni on Bilbaon MM-kisat, missä sain paikan päältä katsoa, kuinka jengi taisteli maailman parhaita koripallomaajoukkueita vastaan. Jostain sellaisesta tahtoisin olla osa itsekin.
Harva suomalainen koripalloilija on kyennyt nostamaan osakkeitaan puolessa vuodessa yhtä paljon kuin Samu Adler, 17. Tapiolan Hongan kasvatteihin lukeutuva Adler teki ensin loppukesällä läpimurtonsa U18 poikien EM-kotikisoissa Tampereella, on syyskaudella lukeutunut Korisliigan kotimaisiin tehonimiin Salon Vilppaassa ja juoksee sunnuntaina Tbilisi Arenan parketille Susijengi-debyytissään.
Eurokoripallon taivaalle on syttynyt tänä syksynä uusi tähti. Susijengin uuden sukupolven kulmakivi Mikael Jantunen, 24, osoitti iskukykyään viime kaudella Paris Basketballin Eurocup-mestarijoukkueessa, mutta tänä syksynä ”Micke” on jopa petrannut esityksiään pykälää korkeammalla, Euroliigassa. Nyt Jantunen on liittynyt Susijengin EM-karsintavahvuuteen tavoitteenaan johtaa joukkueensa voittoon sunnuntaina.
Susijengin kokeneeseen jaostoon kuuluva Alexander Madsen, 29, pelasi viime kesänä kenties elämänsä parasta koripalloa Valencian olympiakarsintaleirityksessä. Torstaina Madsen ja muu Susijengin iso miehistö on paljon vartijana, kun Susijengi ottaa mittaa Tornike Shengelian ja Giorgi Shermadinin Georgiasta.
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin kaukoheittäjien eliittiin vuosien ajan lukeutunut Topias Palmi, 30, raivasi tiensä EM-miehistöön 2022, jäi viimeisenä rannalle Okinawan MM-kisajengistä 2023 ja omisti viime kesän harjoittelulle. Korisliigan ykköstykkeihin lukeutuvan Tampereen Pyrinnön kasvatin tavoitteena on nyt ensiksi paluu rotaatiominuuteille Susijengissä ja sitten EM-kisayleisön eteen juokseminen kotikaupungissaan Tampereella.
Edon Maxhuni, 26, teki täksi kaudeksi sopimuksen Ranskan suurseuroihin lukeutuvan SIG Strasbourgin kanssa. Strasbourg on jälleen yksi askel eteenpäin Maxhunin nousujohteisella uralla.
Mikael Jantunen on aloittanut toisen kautensa ranskalaisseura Paris Basketballin riveissä. Jantunen on osoittanut pystyvänsä loistamaan myös Euroopan kirkkaimmissa valoissa.
Susijengin Olivier Nkamhoua, 24, jätti Pohjois-Amerikan kentät taakseen ainakin toistaiseksi hakeakseen vauhtia Euroopasta. NBA siintää kuitenkin edelleen kunnianhimoisen nuorukaisen mielessä.
Päävalmentajauransa 36. miesten maaottelun lauantai-iltana Valencian olympiakarsintasemifinaalissa valmentanut Lassi Tuovi, 37, oli turnauksen päätyttyä rauhallinen ja mietteliäs. Intensiivinen olympiakarsintakesä palautti Susijengin kollektiivisen identiteettinsä äärelle ja antoi koko ryhmälle paljon työstövaraa tulevaan.
Jo yhdeksän vuoden ajan Espanjan liigassa ammattilaisena pelannut susikapteeni Sasu Salin, 33, odottaa illan olympiakarsintasemifinaalia vesi kielellä. Espanjalaiseen kulttuuriin perin pohjin tutustunut Sasu korostaa illan ottelun olevan suomalaisittain ainutlaatuinen: vastassa on harvoin maajoukkuetasolla kohdattu Euroopan mestari ja vielä sen omassa kotihallissa.